Miten voit? ‑työhyvinvointitesti on itsearviointitesti, jolla kuka tahansa voi arvioida oman työhyvinvointinsa monipuolisesti eri näkökulmista. Seuraavassa tarkastelemme eri aloilla työskentelevien kokemuksia. Kuvaamme muun muassa, millä aloilla koetaan eniten työn imua ja työhön tylsistymistä.
Työterveyslaitoksen Miten voit? ‑työhyvinvointitesti kertoo työhyvinvoinnista monipuolisesti
Miten voit? -työhyvinvointitestiin ovat vastanneet aktiivisimmin sosiaali- ja terveyspalveluissa, koulutuksessa sekä teollisuudessa työskentelevät. Työt eri toimialoilla poikkeavat toisistaan, mutta hyvä työhyvinvointia voi kokea millä tahansa alalla. Työhyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti tietyssä työssä ja työtehtävässä olevat työn vaatimukset ja voimavarat.
Seuraavassa tarkastellaan, millaisia alakohtaisia eroja liittyy:
Muihin työhyvinvointikokemuksiin liittyviä eroja voi tarkastella itsenäisesti aineistosivulla.
(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)
Vertailimme työhyvinvointia eri indikaattoreilla kolmella eri ajanjaksolla:
Viimeisimmillä ajanjaksolla 2024–2025 työhyvinvoinnin tila on positiivisilla mittareilla tarkasteltuna hieman kohentunut ajanjaksosta 2022–2024. Se on kuitenkin edelleen heikompi kuin vuonna 2021. Esimerkiksi korkeaa työn imua koki tuoreimmalla ajanjaksolla 43 prosenttia vastaajista. Edellisellä jaksolla vastaava luku oli 41 prosenttia ja vuonna 2021 47 prosenttia.
Työuupumuksen, työssä tylsistymisen ja työriippuvuuden osalta tilanne on ennallaan verrattuna ajanjaksoon 2022–2024. Tuoreimmalla seurantajaksolla todennäköisestä työuupumuksesta kärsi joka kolmas vastaaja ja kohonneesta riskistä työuupua joka neljäs. Neljä kymmenestä koki useampia kertoja viikossa tai jopa päivittäin työssä tylsistymistä. Työriippuvuutta on kokenut joka viides vuodesta 2022 lähtien.
Myös oman työkyvyn arvioinnin osalta tilanne on säilynyt edelliseen tarkastelujaksoon verrattuna ennallaan mutta heikentynyt vuoteen 2021 nähden. Alentunut työkyky koski lähes joka neljättä ja heikko työkyky lähes joka kuudetta.
Nuorissa 15–35-vuotiaissa aikuisissa oli tuoreimmalla ajanjaksolla selvästi muita ikäryhmiä vähemmän työn imua ja tyytyväisyyttä työhön. Eniten näitä myönteisiä työhyvinvoinnin kokemuksia oli vanhimmassa, 51–65-vuotiaitten, ryhmässä. Työn imua ja tyytyväisyyttä koettiin molemmissa ikäryhmissä suurin piirtein saman verran kuin 2022–2024 mutta vähemmän kuin vuonna 2021.
Nuoret vastaajat erottuivat muista ikäryhmistä myös työuupumusoireiden ja ennen kaikkea työssä tylsistymisen osalta. Työssä tylsistymisen melko korkeaksi tai korkeaksi kokevia oli yli puolet nuorista aikuisista, kun vastaavasti 36–50-vuotiaista heitä oli neljä kymmenestä ja 51–65-vuotiaista joka kolmas. Nuorilla tylsistymistä työssään kokevien osuus oli myös hieman lisääntynyt vuodesta 2021.
Huolestuttavasti nuorimmassa ikäryhmässä esiintyi myös eniten vakavaa eli jo todennäköistä työuupumusta. Vähiten sitä esiintyi 51–65-vuotiaissa. Lievempi työuupumusoireilu – kohonnut riski työuupua – koski yhtä lailla kaikkia ikäryhmiä.
Samalla todennäköinen työuupumus oli lisääntynyt vuodesta 2021 ennen kaikkea nuorimmassa ikäryhmässä. Yleensä vakavaa työuupumusta esiintyy selvästi vähemmän kuin korkeaa työn imua, mutta nuorten kohdalla tilanne on tässä aineistossa toisin päin: todennäköistä työuupumusta esiintyi jonkin verran enemmän kuin korkeaa työn imua.
Työkykynsä hyväksi koki useammin yli 35-vuotiaat. Nuorista lähes puolet koki työkykynsä joko heikoksi tai alentuneeksi. Vastaava osuus 36–50-vuotiaista oli noin neljä kymmenestä ja yli 50-vuotiaista noin joka kolmas koki työkykynsä heikoksi tai alentuneeksi elinikäiseen parhaaseensa verrattuna.
Sekä naiset että miehet kokivat yhtä lailla tyytyväisyyttä työhönsä. Naisissa kuitenkin miehiä jonkin verran suurempi osuus kuului korkean työn imun ryhmään. Naisilla sekä tyytyväisyys työhön että työn imu yleistyivät hieman verrattuna ajanjaksoon 2022–2024. Miehillä kehitys oli päinvastainen eli positiivisissa työhyvinvointikokemuksissa tapahtui pientä laskua.
Miehillä esiintyi enemmän työssä tylsistymistä kuin naisilla. Työuupumuksen tai työriippuvuuden esiintyvyyden osalta sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja. Miehet arvioivat työkykynsä heikoksi hieman useammin kuin naiset. Työkykynsä hyviksi arvioi sekä naisista että miehistä noin joka viides. Myönteisten työhyvinvointikokemusten lasku miehillä näkyi myös lievänä työkykyarvioiden laskuna verrattuna tilanteeseen 2022–2024.
Sosioekonomisessa asemassa koulutuksen mukaan tarkasteltuna työhyvinvoinnissa toteutui ns. sosiaalinen gradientti eli mitä parempi koulutustaso, sen parempi myös työhyvinvointi eri mittareilla tarkasteltuna. Erot olivat kuitenkin vähäiset yliopisto- ja ammattikorkeakoulu- tai opistotasoisen koulutuksen omaavien välillä. Korkeintaan ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun käyneiden osalta erot muihin koulutusryhmiin olivat suurimmillaan työssä tylsistymisen, vakavan työuupumuksen ja työn imun osalta.
Koulutustaso heijastui molempien sukupuolten työhyvinvointiin ja työkykyyn kaikilla mittareilla tarkasteltuna. Poikkeuksena tyytyväisiä työhönsä oli lähes yhtä suuri osuus koulutustasosta riippumatta.
Toimialojen välillä oli työhyvinvoinnin osalta selkeitä eroja. Toisaalta joka alalla löytyi runsaasti sekä työhönsä tyytyväisiä ja työn imua kokevia että työuupumusoireilevia tai työssä tylsistymisestä kärsiviä työntekijöitä.
Eniten työn imua kokevia oli opetusalalla, missä hieman yli puolet koki korkeaa työn imua. Lähes puolet koki korkeaa työn imua myös näissä luokissa:
Vähiten työn imua koettiin informaatio ja viestintä -toimialalla sekä rakennusalalla ja teollisuudessa. Viimeksi mainituissakin kuitenkin noin kolmannes koki korkeaa työn imua säännöllisesti. Työssä tyytyväisyys oli työn imua yleisempää ja noudatti suurin piirtein samaa toimialajakaumaa kuin työn imu.
Eniten lievää tai vakavaa työuupumusta kokevia oli rakennusalalla, informaatiossa ja viestinnässä sekä teollisuudessa. Näillä aloilla tässä kyselyssä työuupumusoireista kärsiviä oli useampi kuin kaksi kolmesta.
Vähiten työuupumusoireilevia oli seuraavissa luokissa:
Näissäkin luokissa työuupumusoireita esiintyi noin puolella kyselyyn vastanneista.
Samoilla aloilla, joissa koettiin paljon työuupumusta, esiintyi myös yleisimmin työssä tylsistymistä. Vastaavasti aloilla, joilla koettiin vähiten työuupumusta, koettiin yleensä myös vähiten työssä tylsistymistä.
Keskimäärin eri indikaattoreiden perusteella erityisesti opetusalalla ja terveys- ja sosiaalipalveluissa voitiin keskimääräistä paremmin sekä myönteisten että vähäisempien kielteisten työhyvinvointikokemusta osalta. Sen sijaan teollisuudessa, rakennusalalla ja informaatiossa ja viestinnässä työhyvinvointi oli keskimääräistä heikommalla tasolla.
Työkykyarviot heijastelivat työhyvinvoinnin tuloksia. Yleisimmin heikkoa tai alentunutta työkykyä koettiin rakennusalalla sekä informaatio ja viestintä -sektorilla. Sen sijaan eniten työkykynsä hyväksi arvioineita oli julkinen hallinto, maanpuolustus ja pakollinen sosiaalivakuutus -luokassa sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa.
Tulokset eri väestö- ja toimialaluokissa näyttävät olevan pääsääntöisesti linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Erityisesti loppuvuodesta 2019 lähtien puolivuosittain toteutetussa Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksessa (esim. Suutala, Hakanen ja Kaltiainen, 2025) suomalaisessa työväestössä on saatu vastaavia tuloksia esimerkiksi nuorten aikuisten muita ikäryhmiä heikomman työhyvinvoinnin osalta. Erityisesti työssä tylsistyminen on ollut tutkimuksissa jo paljon ennen korona-aikaa nuorilla muita yleisempää, mutta 2020-luku alkaen pandemiasta vaikuttaa lisänneen entisestään työssä tylsistymistä nuorilla.
Yleisen stereotypian mukaan naisten työhyvinvointi on miehiä heikompaa. Kuitenkin tässä aineistossa ja yleensäkin sekä Suomessa (Hakanen, 2011) että laajemmin Euroopassa (Hakanen ym., 2019) naiset kokevat keskimäärin hieman enemmän työn imua kuin miehet. Vastaavasti havainto miesten jonkin verran yleisemmästä työssä tylsistymisen kokemuksesta on havaittu myös aiemmin (Harju ym., 2014). Vaativasta ihmissuhdetyöstä tunnetuissa opetustoimessa ja terveys- ja sosiaalisektorilla on aiemminkin havaittu muita aloja enemmän työn imua (Hakanen ym., 2019).
Tulokset osoittavat, että sekä työuupumusoireilua että työssä tylsistymisen kokemuksia esiintyy runsaasti fyysisesti kuormittavilla ja niin sanotusti miesvaltaisilla aloilla teollisuudessa ja rakennusalalla. On tärkeä kiinnittää huomiota monipuolisesti myös näiden alojen työntekijöiden psyykkiseen – ei vain fyysiseen – hyvinvointiin. Ehkä yllättäen mutta myös paljon isoja muutoksia kohdanneella alalla, informaatiossa ja viestinnässä, työhyvinvointi oli eri indikaattoreilla keskimääräistä heikompaa. Kun mitataan työhyvinvointia useamman erityyppisen kokemuksen kautta, saadaan monipuolinen kuva työhyvinvoinnista – sekä myönteisistä että kielteisemmistä kokemuksista.
Tämän aineiston, joka on kerätty itsearviointitestillä, tulokset poikkeavat osin melko paljonkin tieteellisistä väestötutkimuksista. Tässä vastaajat raportoivat esimerkiksi selvästi useammin korkeaa työuupumusoireilua ja heikkoa tai alentunutta työkykyä kuin Miten Suomi voi? -väestötutkimuksessa eri aikoina. Samoin työuupumuksen esiintyvyys oli vähäisempää ja työn imun suurempaa kuin Työn Suomi-aineistossa (Väänänen ym., 2024). Se johtunee siitä, että itsearviointitestiä käytetään tilanteissa, joissa on herännyt huoli omasta hyvinvoinnista. Itsearviointitestin tavoitteena onkin auttaa vastaajaa tunnistamaan oman työhyvinvointinsa tason sekä kannustaa pohtimaan, mitkä tekijät sitä tukevat. Tämä on hyvä huomioida tuloksia tulkitessa.
On hyvä asia, jos Miten voit? -kysely on onnistunut tavoittamaan myös niitä vastaajaryhmiä, joille ei välttämättä suunnata hyvinvointikyselyitä. Mahdollinen työhyvinvoinnin ongelmista kertova tulos johtaa toivottavasti tuen ja avun hakemiseen ja sen saamiseen työpaikalla tai työterveyshuollossa.
Tähän Työelämätieto-palvelun analyysisivuun liittyy myös aineistosivu: Työterveyslaitoksen Miten voit? -työhyvinvointitesti kertoo työhyvinvoinnista monipuolisesti.
Creative Commons License
Julkaisu on lisensoitu Creative Commons 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.