Mielenterveys on moniulotteinen työelämäkysymys

Mielen hyvinvointi on työkyvyn kulmakiviä. Hyvä psyykkinen terveys tukee työhön osallistumista ja henkiset voimavarat kasvattavat työn tuottavuutta. Psyykkisesti hyvinvoivat työntekijät ovat energisempiä, löytävät työstä merkityksellisyyttä ja ovat valmiimpia kohtaamaan työn vaatimukset sekä hallitsemaan erilaisia työn kuormitustekijöitä. Mielen hyvinvointi ei siis ole vain yksilön henkilökohtainen kysymys, vaan sillä on kytköksiä yhteisöihin, työorganisaatioihin ja koko yhteiskuntaan.

Mielenterveysongelmat puolestaan ovat suuri haaste suomalaiselle työelämälle. Ne kuuluvat merkittävimpiin työkyvyttömyyden sekä pitkien sairauspoissaolojen perusteina oleviin sairausryhmiin ja aiheuttavat valtavasti kustannuksia sekä työnantajille että julkiselle taloudelle. Kustannukset muodostuvat muun muassa erilaisista korvauksista, terveydenhuollon palveluista, menetetyistä työpäivistä ja huonokuntoisena tehdyistä työsuorituksista. Työkyvyttömyyden kustannuksien vähentäminen edellyttää tutkittua tietoa mielenterveysongelmista sekä menetelmiä työntekijöiden mielenterveyden tukemiseen.

Työelämän mielenterveyskysymykset

Mielenterveys on monitahoinen ilmiö, jota voi lähestyä useista erilaisista näkökulmista. Painotukset voivat olla lääketieteellisiä, käyttäytymistieteellisiä tai sosiaalitieteellisiä. Tarkastelu voi keskittyä esimerkiksi sairauksien diagnosointiin ja hoitoon tai vaihtoehtoisesti tunteiden ja tulkintojen kulttuuriseen säätelyyn. Työelämäkontekstissa mielenterveysajattelu oleellisesti yhdistyy työ- ja toimintakyvyn käsitteisiin, joissa painottuvat kyvykkyys, osaaminen ja osallistuminen työhön.

Mielenterveyteen liittyvässä työelämätutkimuksessa keskiössä ovat psykososiaalisen työympäristön riskitekijöiden vähentäminen (esim. Sairauspoissaolot ja työn raskaus tai Työn psykososiaaliset tekijät), psyykkistä työkykyä tukevat voimavaralähtöiset mallit (esim. Työn imu tai Työterveyslaitoksen Miten voit? ‑työhyvinvointitesti kertoo työhyvinvoinnista monipuolisesti) sekä mielenterveysongelmien väestöryhmittäistä esiintymistä koskevat analyysit (esim. Lyhyet sairauspoissaolot eri aloilla). Tutkimus keskittyy ennen kaikkea masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin, univaikeuksiin ja työuupumukseen, koska niiden taustatekijät ovat kytköksissä työympäristötekijöihin (esim. Mielenterveysdiagnoosia ennustavat tekijät). Tutkimus keskittyy paljon myös itsearvioituihin psyykkisiin oireisiin ja stressin kokemukseen (esim. Työolobarometrin työuupumustiedot tai Kunta-alan työ ja työntekijöiden hyvinvointi).

Menetelmät työntekijöiden mielenterveyden tukemiseen vaihtelevat mielenterveyshaasteet kehitysvaiheen mukaan ja niitä voidaan toteuttaa useilla eri tasoilla. Diagnoosin tasolle edennyttä mielenterveysongelmaa voidaan hoitaa muun muassa sairauslomien, terveydenhuollon palveluiden ja psykoterapian avulla. Työpaikkatasolla työntekijän mielenterveysongelmaan voidaan vastata esimerkiksi kevennettyjen työtehtävien tai osasairauspäivärahaa hyödyntävän lyhennetyn työpäivän avulla.

Mielenterveydestä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi olennaista olisi myös ennaltaehkäisy. Tämä tarkoittaa riskitekijöiden kuten työstressin ja haitallisen työkuormituksen vähentämistä jo ennen mielenterveysongelman puhkeamista. Tätä voidaan edistää muun muassa hyvällä johtamisella, työn organisoinnilla ja osaamisen varmistamisella. Voimavaralähtöisen ajattelun kautta työstä voidaan saada työn hallinnan sekä työn mielekkyyden kokemuksia, jotka vähentävät psykososiaalista kuormitusta. Ennaltaehkäisevää tukea voi saada myös työpaikan ulkopuolelta esimerkiksi lyhytpsykoterapiasta tai mielenterveys-chatpalveluista.

Erilaisten mielenterveyteen kohdistuvien tukitoimien vaikuttavuudesta on tutkimuksessa vaihtelevasti näyttöä. Aihealuetta käsittelevien katsausten mukaan mielenterveydellistä oireilua on mahdollista vähentää mindfulness-tekniikoiden, yksilöterapian, liikunnan, koulutuksen ja tiedottamisen sekä palautumisinterventioiden avulla. Vaikuttavuusnäytön puute muiden interventioiden kohdalla ei kuitenkaan välttämättä tarkoita vaikutusten puutetta, vaan monesta tukimuodosta on olemassa toistaiseksi liian vähän tutkimusta. Haaste on myös mielenterveyden yksilölähtöinen tarkastelu niin tutkimuksessa kuin käytännön tukitoiminnassakin, joka ei tavoita mielenterveyshaasteiden ilmiön kulttuurisia ja yhteisöllisiä ulottuvuuksia.

Mielenterveysperustainen työkyvyttömyys

Mielenterveysperustaiset sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat eräs työväestön mielen hyvinvointia kuvaava mittari. Ne kuvaavat mielenterveysongelmien aiheuttamaa väliaikaista tai pitkäaikaisempaa työkyvyttömyyttä olemassa olevien palvelujärjestelmien ja lainsäädännön puitteissa. Ne eivät kata koko mielen hyvinvoinnin aluetta eivätkä välttämättä suoraan heijasta muutoksia mielenterveysongelmien esiintyvyydessä. Mielenterveysongelmien aiheuttamien kustannusten osalta ne ovat kuitenkin keskeinen mittari.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Kuva 1. Alkaneiden mielenterveysperustaisten sairauspäivärahakausien lukumäärä ja osuus kaikista alkaneista sairauspäivärahakausista vuosina 1969–2022. Lähde: Kela.

Kuva 1 esittää mielenterveysperustaisten Kelan korvaamien sairauspoissaolojen kehityksen vuodesta 1969 alkaen. Alkaneiden sairauspoissaolojaksojen määrä pysyi pitkään suhteellisen tasaisena, mutta alkoi kasvaa voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä. Kasvu taittui 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa, mutta vuodesta 2017 alkaen sairauspoissaolojen määrä kääntyi uudelleen jyrkkään kasvuun. Pitkän aikavälin tarkastelussa kaikkiaan näyttää siltä, että sairauspoissaolojen määrä on seurannut 1990-luvulla alkanutta kehitystä, ja vuosien 2009–2015 tapahtunut lasku oli väliaikainen poikkeus kasvukäyrässä. Mielenterveysperustaisten sairauspoissaolojen osuus kaikista sairauspoissaoloista on kasvanut samaa tahtia poissaolojen määrän kanssa, koska sairauspoissaolojen määrä kaikkien diagnoosien osalta on pysynyt suhteellisen tasaisena tai jopa hieman laskenut 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Mielenterveysperustaisten sairauspoissaolojen kehitys 1990-luvulta alkaen on jossakin määrin seurannut työllisyysasteen kehitystä. Sairauspoissaolojen määrä lähti kasvuun 1990-luvulla yhtä aikaa laman jälkeisen työllisyysasteen nousun kanssa. Vuosien 2007–2009 finanssikriisi puolestaan johti työllisyysasteen laskuun ja samalla taittui sairauspoissaolojen määrän kasvu. Työllisyysaste alkoi uudestaan kasvaa vuonna 2016 samaan aikaan, kun sairauspoissaolojen määrä alkoi taas kasvaa.

Kuva 2 esittää tietoa mielenterveysperustaisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Tiedot työkyvyttömyyseläkkeiden saajien määristä ovat tarkasteltavissa vuodesta 1995 eteenpäin. Muutokset eläkkeensaajien määrässä eivät ole olleet yhtä voimakkainta kuin sairauspoissaolojen kohdalla. Mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeen saajien määrä kasvoi tarkasteluajanjaksolla vuoteen 2008 saakka, jonka lähti taas laskuun siten, että eläkkeensaajien lukumäärä oli vuonna 2008 lähes tarkalleen sama kuin vuonna 1995. Mielenterveysperustaista työkyvyttömyyseläkettä saavien henkilöiden osuus kaikista työkyvyttömyyseläkettä saavista henkilöistä sen sijaan jatkoi edelleen kasvuaan, mikä selittyy työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärän pienenemisellä.

Mielenterveysperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain siirtyneiden henkilöiden määrät ovat tarkasteltavissa vuodesta 2003 alkaen. Toisin kuin sairauspoissaoloissa, kehitys on ollut laskusuuntaista lukuun ottamatta vuonna 2007 sekä vuosina 2015–2019 tapahtuneita nousuja. Mielenterveysperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeille siirtyneiden henkilöiden osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä henkilöistä on pystynyt suhteelliset tasaisena, mutta kääntyi kasvuun vuosina 2015–2019.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Kuva 2. Mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden saajat ja osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeiden saajista vuosina 1995–2022 sekä mielenterveysperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden lukumäärä ja osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä vuosina 2003–2022. Lähde: Eläketurvakeskus.

Työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain siirtyneiden henkilöiden määrät sukupuolittain ja ikäryhmittäin vuosina ovat tarkasteltavissa kuvasta 3. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden lukumäärät ovat laskeneet molemmilla sukupuolilla, mutta miehillä lasku on ollut selvästi voimakkaampaa kuin naisilla. Eläkkeelle siirtyneiden lukumäärä on vähentynyt vanhemmissa ikäryhmissä, kun taas nuoremmissa ikäryhmissä määrät ovat kasvaneet. Tämän myötä ikäryhmien väliset erot tarkasteluajanjaksolla pienentyneet. On huomioitava, että eläkkeelle siirtyneiden määriä ei ole kuvassa suhteutettu ikäluokkien kokoon.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Kuva 3. Mielenterveysperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sukupuolen ja iän mukaan jaoteltuna vuosina 2003–2022. Lähde: Eläketurvakeskus.

Mielenterveystieto Työelämätiedossa

Työelämätieto tarjoaa useita erilaisiin aineistoihin ja lähestymistapoihin perustuvia näkymiä mielenterveyteen. Mukana on tietoa niin mielenterveysperustaisista sairauspoissaoloista, työympäristön psykososiaalisista riskitekijöistä kuin työntekijöiden voimavaroistakin. Kukin yksittäinen julkaisu tarjoaa oman erityisen näkökulmansa ja julkaisujen määrä kasvaa ajan kanssa. Sivun alalaitaan on kerätty linkit Työelämätiedon mielenterveyttä koskeviin julkaisuihin. Listaa täydennetään sitä mukaa, kuin palvelussa julkaistaan uusia mielenterveyttä käsitteleviä sisältöjä.

Mielenterveyssisältöjä on painotettu Työelämätiedon julkaisuissa vuosina 2022–2023 tavoitteena koota yhteen indikaattoreita, joiden avulla voidaan tarkastella Kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman 2020–2030 tavoitteiden saavuttamista työelämän näkökulmasta. Indikaattoreiden kokoamista jatketaan edelleen.